Jennin totuus paljastuu

Olen suostunut Jennin ehdotukseen. Emme kuitenkaan lähde yhdessä lenkkeilemään vaan olemme päättäneet mennä syömään Hämeenlinnassa sijaitsevaan ravintola Popinoon. Jenni oli minulle tuota ehdottanut.

Popino sijaitsee aivan Hämeenlinnan keskustassa. Saavun Parolasta Hämeenlinnaan ensin Vekan romuluisella bussilla ja Hämeenlinnaan päästyäni kävelen muutaman sata metriä ravintolaan.

Avaan Popinon ulko-oven ja marssin ravintolaan sisälle. Nopeasti havaitsen Jennin jo istumassa yhden ruokapöydän vieressä ja lähden lähestymään häntä.

Huomaan kuitenkin yllätyksekseni, ettei Jenni ole yksinään ravintolassa vaan hänellä on joku naistuttava seuranaan.

”Moi Viltsu. Mukava, kun pääsit tulemaan”, Jenni tervehtii minua.

Asetun istumaan pöydän ääreen ja luon samalla katseen Jennin vieressä olevaan naishenkilöön. Ajattelen Jennin ottaneen mukaansa myös jonkun kavereistaan.

”Saanko esitellä sinulle naisystäväni Tuulin.”, Jenni tokaisee ja katsoo ensin Tuulia ja sitten minua.

”Hei...”, Tuuli tervehtii ystävälliseen äänen sävyynsä.

Tervehdin Tuulia takaisin ja ryhdyn aavistelemaan, mistä on kysymys. Sen pystyi päättelemään siitä hempeästä hymystä, joka Jennillä oli huulillaan, kun hän vilkaisi Tuulia.

”Taidatkin jo arvata... Me asumme Tuulin kanssa yhdessä Lammilla”, Jenni paljastaa.

Jennin paljastus tulee suoraan ilmaistuna minulle yllätyksenä. Olin kuvitellut, että Jenni asuisi jonkun miehen kanssa. Sitä ei niin vain tule ajatelleeksi, että ihmisellä voi olla samaakin sukupuolta oleva rakastettu.

Samaan aikaan ravintolan tarjoilija tuo pöytäämme ruokalistat. Niiden avulla voimme tilata syötävää. Tarjoilija kaataa edessä oleviimme tyhjiin laseihin myös vettä.

”Täällä on tosi hyvät ruoat”, Tuuli koittaa saada tunnelmaa rennommaksi.

”Joo”, nyökkään hänelle.

Jenni sen sijaan ryhdistää istuma-asentoaan, hörppäisee pari kulausta vettä lasistaan ja yskäisee siihen malliin, että hän haluaisi napata puheenvuoron itselleen. Niin kuin myös tapahtuu.

”Viltsu, meillä olisi sinulle ehdotus...”, Jenni kertoo.

Hämmästyn yhä vain lisää, alan nypristelemään silmäluomiani ja aprikoimaan, mitä naisilla olisi mielessään.

”Olemme pitkään halunneet saada Tuulin kanssa lapsen...”, Jenni jatkaa.

”Ei hemmetti”, tuumaan mielessäni ja ryhdyn miettimään, mitä Jenni ja Tuuli aikovat minulle vielä sanoakaan.

”Sinä olet tehnyt minuun ison vaikutuksen. Jo sillä fiksulla esittelyviestilläsi, jonka kirjoitit nettiin itsestäsi. Ja nyt eilen tuolla jäähallilla. Vaikutat älykkäältä, luotettavalta ja huomaavaiselta mieheltä...”, Jenni kehuu minua.

”Joo, Jenni on Viltsu puhunut sinusta paljon hyvää,” vahvistaa myös Tuuli, joka on minun tavoin kuunnellut tarkkaan, mitä Jenni on puhunut.

Luon katseeni vuoroin niin Tuuliin ja Jenniinkin ja olen tietenkin otettu saamistani kehuista. En kuitenkaan puhu itse mitään vaan odotan, että Jenni jatkaa asiansa kertomista. Kaikesta päätellen hänellä on nimittäin muutakin sanottavaa kuin pelkät mairittelut.

”Olemme Tuulin kanssa pitkään halunneet saada lapsen ja olemme etsineet miestä, joka voisi meitä siinä toiveessa auttaa. Kunnes löysimme sinut”, Jenni paukauttaa ja lisää

”Toivoisimme, että sinä Viltsu auttaisit meitä”.

”Ei jumalauta!”, huudahdan kovaan ääneen. En muista istuvani ravintolassa ja vilkaisenkin huutoni jälkeen niin Tuulia kuin ravintolan muita asiakkaitakin. Asiakkaista moni on kääntänyt ihmettelevän katseensa minuun.

Olen pahoittelevan näköinen ja jatkan kommentoimistani Jennin ehdotukseen, mutta reilusti matalammalla äänellä.

”Tuo on järjettömintä, mitä olen ikinä kuullut”, lauon.

Tarjoilija tepastelee pöytämme luo ja ottaa tilauksemme vastaan. Minä olen päättänyt syödä Irwin-pitsan, Jenni ja Tuuli puolestaan molemmat uunilohta kasvispedillä ja kermaperunoilla.

”Kuuntelisit nyt Viltsu, mitä Jennillä on sinulle sanottavanaan”, Tuuli kehoittaa minua.

”No...”, virkon. Tahdonhan tietää lisää noin järjettömästä ehdotuksesta.

”Haluaisin, että sinä siittäisit minut. Mutta ei sinun tarvitsisi sitä ilmaiseksi tehdä.”, Jenni jatkaa.

Olen entistä ihmettelevämpi ja toisaalta myös malttamattomampi kuulemaan lisää.

”Pyöritämme Tuulin kanssa menestyvää maatalousyritystä ja voisimme maksaa Viltsu sinulle 50 000 euroa siitä, että saatat minut raskaaksi ja toiset 50 000 euroa siitä, että sen jälkeen et ole meihin enää missään tekemisissä.”, Jenni sanoo.

Olen entistä ihmeissäni ja liki pitäen jo kiukkuinenkin. ”Miten kukaan voi ehdottaa tuollaista”, mietin ja olen jopa jo aikeissa poistua ravintolasta.

”Kuuntelisit nyt vielä”, Tuuli pyytää ja kertoo lapsen olleen hänen ja Jennin yhteinen toive jo pitkään.

He olivat jo muutama vuosi sitten päättäneet toteuttaa toiveensa siten, että etsisivät miehen, joka siittäisi Jennin odottavaan tilaan.

”Olemme Ville hakeneet jo kauan sopivaa miestä”, Tuuli kertoo.

”Meillä on ollut kummallakin seuranhakuilmoitukset nettipalveluksessa ja lisäksi olemme rampanneet useissa harrastuksissa, joissa voisimme tuollaisen miehen tavata. Yksi niistä on ollut tämä Jatkoaika, johon Jenni liittyi mukaan vuosi sitten”, Tuuli paljastaa.

Ohessa ravintolan tarjoilija on tuonut pöytäämme tilaammamme ruoka-annokset ja olemme ryhtyneet ruokailemaan.

”Ja sitä paitsi Ville, panin merkille jäähallilla sinun luomasi kiinnostavat katseet minuun. Ajattelin, että petihommat kanssani ei olisi niin iso rasti sinulle. Varsinkaan, jos hieman myös maksaisimme siitä.”, Jenni sanoo.

En vastaa naisille juuta enkä jaata. Lupaan miettiväni asiaa ja tekeväni päätökseni lähipäivinä. Haukkaan viimeiset palat pitsastani, hörppään vesilasini tyhjäksi ja poistun ravintolasta.