Yllättävä kysymys

Astelemme Jennin kanssa Rinkelinmäen pukukoppikäytävällä. Käytävällä leijailee varsin miehinen hien tuoksu. Ja ihmisiä kulkee käytävällä. HPK:n ja Ilveksen joukkueet valuvat pukukoppeihinsa.

Joukkueiden mennessä omiin pukukoppeihinsa on Kerhon ja Ilveksen päävalmentajien välille syntynyt sanaharkkaa.

”Saatanan tunarit! Tää menee videotarkastukseen! Ihan varmasti menee”, kuuluu karjuvan Ilveksen käskyttäjä Heikki Mälkiä.

”Vittu mikään jäähyn paikka ollut”,huutaa puolestaan HPK:n päävalmentaja Harri Rindell.

Minä puolestani ihmettelen sitä, mitä käytävällä tapahtuu. Kummankin joukkueen valmentajalla kuuluu olevan paljon sanottavanaan. Ja tunnelma heidän keskustelun välillä on vähintäänkin tulehtunut.

”Heidän kinastelunsa varmaan johtuu siitä Josh MacNevinin selkään kohdistuneesta taklauksesta, joka jäi viheltämättä”,Jenni epäilee.

”Niin, aivan...”, myöntäilen Jenniä.

Olisihan Ilves voinut päästä pelaamaan viidenkin minuutin ylivoimaa, mikäli HPK:n puolustajalle MacNevinille olisi tuomittu pelirangaistus hänen taklauksensa vuoksi. Nyt MacNevinille jäi viheltämättä rangaistus kokonaan ja se on mitä ilmeisemmin herättänyt närää Ilves-leirissä.

Seuraan Jennin kanssa tarkkaan Mälkiän ja Rindellin välistä kinastelua. Sitä kestää hetken, kunnes molemmat miehet rauhoittuvat ja marssivat pukukoppeihinsa.

”Meidän pitää mennä tuonne”, Jenni puolestaan opastaa minua ja osoittaa tyhjänä olevaa pukuhuonetta.

”Valmentajat tulevat sinne kohta antamaan kommenttinsa ottelusta ja varmasti tuosta äsken nähdystä episodistakin...”, Jenni jatkaa kiihkeällä äänensävyllään.

Panin merkille Jennissä hänen käyttäytymisensä tuon Rindellin ja Mälkiän torailun aikana. Kuinka kiinnostavasti hän oli ruvennut kinastelua seuraamaan. Jenni kuunteli jokaisen valmentajien sanoman kommentin tarkkaan ja seurasi huolella myös valmentajien käyttäytymistä sanasodan aikana. ”Selkeää toimittaja-ainesta”, hassuttelin mielessäni.

Seuraavaksi kuljemme Jennin kanssa tuonne pukuhuoneeseen, jota hän oli äsken minulle osoittanut. Istuudumme siellä tyhjinä oleville penkin paikoille ja alamme odottamaan valmentajien saapumista lehdistötilaisuuteen.

Pukuhuoneessa on paikalla myös muita toimittajia. Jos olen oikein laskenut, niin läsnä on kahdeksan jos minkäkin sortin toimittajaa ja myös yksi kuvaaja, joka on tullut paikalle videokameransa kanssa. Hänen tarkoituksenaan on luultavammin tallentaa pressi videolle.

Lopulta pukuhuoneeseen astelee molempien seurojen päävalmentajat. Niin HPK:n Harri Rindell kuin Ilveksen Heikki Mälkiäkin. He kävelevät huoneen edessä olevan pöydän taakse. Tuolla pöydällä on kaksi mikrofonia joiden taakse kummatkin miehet asettuvat jakamaan kommenttejaan.

”Hyvä lehdistöväki, jos teillä on nauhureita, niin pyydän tuomaan ne tähän pöydälle nyt.”, kehoittaa tilaisuuden aluksi yksi pelin mediavastaavista, joka lisäksi jatkaa:

”Ja ensimmäisenä Ilveksen päävalmentaja Heikki Mälkiä aloittaa puheenvuoron...”

Mediavastaavan alustuksien jälkeen valmentajat ryhtyvät antamaan kommenttejaan pelistä. He kiittelivät varsinkin pelin tunnetasoa ja totesivat ottelun olleen yllättävän hyvätasoista lätkää kauden ensimmäisiksi matseiksi.

Ottivat valmentajat myös kantaa tuohon äsken pukukoppikäytävällä nähtyyn välikohtaukseen ja oman puheenvuoronsa aiheen tiimoilta sai käyttää myös otteluvalvoja Kari Hämäläinen.

Lehdistötilaisuuden jälkeen olimme Jennin kanssa poistuneet jäähallin ulkopuolelle. Juttelemme Jennin kanssa jäähallin edustalla vielä muutaman minuutin ajan. Ulkona on jo aika kolea ilma, onhan syyskuu jo yli puolenvälinsä.

”Kiitos sulle Viltsu seurastasi tänä iltana, oli ihan mukavaa”, Jenni aloittaa keskustelumme.

Huuleni menevät väkisinkin hymyyn. On mukava kuulla tuollaista palautetta noin nätiltä naiselta, vaikka hän onkin varattu.

”Kiitos sullekin. Annoit hyviä ohjeita, uskon että pääsen niillä sujuvasti alkuun harrastuksessamme...”, sanon Jennille.

”Se olisi hyvä juttu. Ja siitä se tekemisen kautta lähtee paranemaan. Ja aina voit kysyä minulta lisääkin neuvoja”, Jenni jatkaa keskusteluamme.

Siirrän katseeni Jenniin ja koitan hymyillä hänelle. Pyrkien siten kiittämään häntä avuliaisuudestaan. Jenni katsoo minua takaisin, mutta rupeaa tuntemaan oloaan vaivalloiseksi. Huomaan, että jokin asia painaa hänen mieltään.

”Kuule Viltsu...”, Jenni aloittaa.

Hieman yllätyn hänen sanoistaan ja ryhdyn mielenkiinnolla kuulemaan, mitä Jennillä nyt olisi kerottavanaan.

”Voitaisiinko me mennä joku kerta yhdessä vaikka kävelylle. Siis ihan vain kavereina, kun mähän olen varattu. Tykkäsin seurastasi...”, Jenni kysäisee ujohkolla äänellään.

Menen hieman hämilleni hänen ehdotuksestaan, mutta sanon hänelle ehdotuksensa sopivan minulle hyvin. Voisimme jonain päivänä lähteä kävelylle, jos hän tulisi Lammilta käymään Parolassa tai ainakin Hämeenlinnassa. Jenni on meistä kuitenkin se, jolla on auto käytössään.

Vastattuani Jennille myöntävästi hän oli pyytänyt meitä olemaan yhteydessä toistemme kanssa, moikannut ja poistunut autolleen.

”Mikäköhän hänellä oli mielessään...” minä puolestaan kummastelin itsekseni. Jennin kysymys tuli minulle niin puun takaa.